Neljä viikkoa räpsähti pentujen ikäkertymään ja vauhti pentulassa kasvaa. Pennut pitävät kiireisenä ja muiden kiireiden keskellä ovat pentukuulumiset jääneet kirjaamatta. Kolmeviikkoiskuvat samanten jäivät harmittavasti ottamatta koko viikonlopun kestäneen kurssin takia.
Nyt korjataan tilanne ja kerrataan mitä kaikkea uutta pennuille kuuluu. Ensin tärkeimmät, eli neljä -viikkois kuvat.
 |
| Hämy |
 |
| KP |
 |
| Pikkujätkä |
 |
| Pikku-Simo |
 |
| Täplä |
Pennuista on kasvanut ihan oikeita minikoiria. Ne leikkivät, murisevat, haukkuvat, juoksevat ja vaanivat. Ne tietävät nukkumapaikkansa ja osaavat hakeutua pissalle paperille. On hyvin hämmentävää kuinka jo näin pieni alku osaa pitää petipaikkansa siistinä. Ne purevat leluja ja kantavat niitä, jotka mahtuvat suuhun. Ne repivät paperia,painivat keskenään ja lutkuttavat toistensa letkuja.
Pentulaan tulee joka päivä uusia juttuja pentujen ihmeteltäväksi ja leluja vaihdellaan. Nyt ne ovat tutustuneet jo kahteen erilaiseen tasapainolautaan, kolisevaan kattilankanteen, koliseviin erilaisiin purkkeihin, rämiseviin kuppeihin ja lusikoihin, tunneliin, kissankoppiin ja kevythäkkiin. Ne ovat kuunnelleet radiota ja erilaisia nauhoitettuja ääniä kuten vesisadetta, pauketta, piipityksiä, koiranhaukuntaa (sitä on tarjolla ihna livenäkin), vauvan itkua, ukkosen ääniä, ilotulituksia jne.
Pennut ovat melkein joka päivä tutustuneet uusiin vieraisiin ihmisiin ja ne ovat päässeet kahdesti ulkoilemaan lyhyeksi ajaksi pieneen aitaukseen. Ne syövät kiinteää ruokaa neljästi päivässä ja hörppäävät maitoa emon niin salliessa. Pennuilla on jo hampaat ja se tuntuu Katan nisissä, joka antaa kyllä kuulua kun nisässä roikutaan hampaineen kiinni.
Yhden yön ovat pennut valvottaneet, sillä kiinteän ruuan aloituksen jälkeen Täplä rupesi oksentamaan ja ripuloimaan. Se oli hyvin voipunut ja väsynyt, ja sen lisäksi hieman kylmissään ja kuivunut. Lämmitin pentua viltin sisällä ja vierihoidossa ja yritin juottaa lusikalla sille vettä. Yön pitkinä tunteina epätoivoisesti yritin saada Täplän imemään Katan nisää siinä onnistumatta. Pentujen herätessä yösyötölle, sain Täplän suostuteltua imemään veljesten innoittamana. Vahdin poliisina Täplän imua, ja varmistin ettei kukaan pääse tuuppimaan sitä pois nisältä. Tämän pienen valopilkun jälkeen nukuttiin pari tuntia, ja seuraavalla, nyt jo aamuyön syötöllä Täplä olikin jo huomattavasti pirteämpi imemään. Aamuyön tunteina ei oksentelua enää ollut, mutta aikamoinen ripulikakka helpotti selvästi Täplän oloa ja aamun valjetessa se oli jo selvästi toimumassa. Säikähdyksellä selvittiin, onneksi.
Eilen, neliviikkois -synttäreiden kunniaksi pennut pääsivät ensimmäsitä kertaa ulkoilemaan pieneen aitaukseen. Kaikki olivat hurjan reippaita ja tutkivat kiinnostuneena kivisiä kylmiä kivilaattoja, ruohoa ja muita uusia juttuja.
'
